Abortissa tapahtuu alkaneen raskauden keskeyttäminen. Suomessa abortit tehdään pääasiassa lääkeellisesti, mutta myös kirurginen imukaavinta on mahdollinen, jos raskauden kesto on enintään 12 raskausviikkoa. Lääkkeellinen keskeytys tehdään kahdella lääkkeellä: mifepristonilla ja misoprostolilla. Mifepristoni on antiprogestiini, joka estää progesteronin normaalin vaikutuksen kohtulihaksessa ja kohdun limakalvolla, pehmentää kohdunkaulaa ja lisää kohdun supistusherkkyyttä. Toinen, 1-3 vuorokauden kuluttua annettava lääke misoprostoli on prostaglandiini, joka käynnistää kohdun supistelun ja tyhjenemisen.
Jos olet ottanut ensimmäisen lääkkeen ja sinua ahdistaa, voiko prosessin jättää kesken, saat virallista tietoa Teratologisesta tietopalvelusta. Teratologinen tietopalvelu on HUS Akuutissa toimiva valtakunnallinen puhelinneuvonta, joka tarjoaa tietoa raskausajan lääkityksen turvallisuuteen ja mahdollisiin riskeihin liittyen:
Teratologinen tietopalvelu: 09 471 76500
ma-pe klo 9-13
On vaikea etukäteen tietää, kuinka kukin reagoi abortin jälkeen. Lääkkeellinen keskeytys itsessään voi olla hyvin kivulias, mutta varsinaisen keskeytyksen jälkeen fyysisiä haittavaikutuksia ilmenee yhdellä potilaalla kymmenestä. Näistä yleisimpiä ovat tulehdus ja pitkittynyt vuoto.
Abortin jälkeen ensimmäinen tunne on usein helpotus, kun on saanut vaikean päätöksen tehtyä. Osalla naisista helpotuksen tunne voi hävitä nopeastikin ja aborttiin liittyvät ahdistavat tunteet alkavat nousta pintaan. Mahdollisia psyykkisiä oireita abortin jälkeen voivat olla ahdistus, itkuisuus, epämääräinen paha olo, viha, pelko, katumus sekä muistikuvat ja unet abortista. Tunteet saattavat tulla odottamatta ja niiden voimakkuus voi yllättää. Naiset reagoivat kuitenkin hyvin yksilöllisesti.
Alttiutta negatiivisille psyykkisille oireille esiintyy erityisesti niillä, jotka ovat päätyneet keskeytykseen toisten toiveesta tai painostamina. Tunneherkät, lapsirakkaat tai jo ennestään lapsia omaavat sekä mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät naiset reagoivat myös herkemmin abortin jälkeen.
Jos pintaan nousee ahdistavia tunteita tai ajatuksia, on tärkeää puhua tapahtuneesta ja siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Se vähentää riskiä traumatisoitua.